Ristin Voitto-lehden artikkelina 13.06.2012. Tekstimuodossa alla.



Rappeutuminen kumoaa kehitysopin
Jan Nummensalo

Sahara on maailman suurin hiekkaerämaa. Pinta-alaltaan se on noin 9 miljoonaa neliökilometriä eli suunnilleen Euroopan kokoinen. Kuuma ja kuiva alue ei yleensä ensimmäisenä tuo mieleen Raamatussa kuvattua vedenpaisumusta, mutta alan tuorein tutkimus on kohottanut kulmakarvoja asiaan liittyen.

Saharan aavikoituminen alkoi vain 5 000 vuotta sitten, ja aavikon alla on valtavat määrät vettä, todettiin huhtikuussa Environmental Research Letters -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa.

Esimerkiksi pelkästään Libyan maaperässä vettä on arviolta 100 000 kuutiokilometriä. Vertailuksi mainittakoon, että Laatokan vesitilavuus on 908 kuutiokilometriä, joka puolestaan on kolme kertaa enemmän kuin Suomen kaikkien sisävesien vesimäärä yhteensä.

Takaperoista laskemista

Jo vuonna 1999 saksalaisessa Potsdam instituutissa laskettiin, että Sahara ei voi olla kovin vanha. Johtopäätös perustui yksinkertaiseen asiaan: hiekkaerämaa laajenee edelleen johtuen jatkuvista samansuuntaisista tuulista. Koska voidaan laskea aavikon nykyinen laajenemisnopeus, voidaan laskea ajassa taaksepäin, minkä kokoinen se on ollut sata tai tuhat vuotta sitten. Tutkijoiden tulos maailman suurimman aavikon iäksi oli tuolloin 4 000 vuotta.

Sekä Potsdam instituutin että uusimman tutkimuksen tehneet tutkijat totesivat myös, että Saharan synnyn yhteydessä on tapahtunut ilmastonmuutos. Uusimman tutkimuksen mukaan siihen ja aavikoitumisen alkamiseen liittyi syvällä Saharan alla olevien maakerrosten täyttyminen vedellä.

Kaikki sopii vedenpaisumukseen

Uskon ja tieteen kysymyksiin perehtyneiden tutkijoiden keskuudessa tulokset ovat herättäneet mielenkiintoa. Monet nykyiset ja historian kristityt tutkijat ja auktoriteetit ovat Raamatun perusteella laskeneet Nooan aikaisen vedenpaisumuksen ajankohtaa ja päätyneet suurin piirtein vuoteen 2400 eKr. eli aikaan noin 4 400 vuotta sitten. Keskiarvo edellä mainittujen kahden tutkimuksen tuloksista on 4 500 vuotta, eli maailman suurin aavikko on syntyiältään aivan samaa luokkaa kuin Raamatun mukaan on kulunut aikaa vedenpaisumuskatastrofista. Ja samaan aikaan maakerrokset Saharan alla ovat siis täyttyneet vesimassoilla.

Raamatussa puhutaan muun muassa maan perustamisesta vesien päälle ja syvyyden lähteistä, puhumattakaan itse vedenpaisumuksesta. Näitä vasten katsoen ei pitäisi olla ollenkaan hämmästyttävää löytää vettä erikoisistakin maanalaisista paikoista. Miksei jopa maailman suurimman aavikon alta.

Kristittyjen luonnontieteilijöiden lisäksi monet rivikristityt ovat ottaneet tutkimusraportit vastaan huvittuneen iloisina. Kuten eräs suomalaiskristitty totesi vesilöytöä koskevan uutisen kuultuaan: ”Kuinka hauskaa, että maailman suurin aavikko tuottaakin tietoa, joka sopii niin erinomaisesti yhteen aivan vastakkaiselta tuntuvan asian, kuten vedenpaisumuksen kanssa!” Tämä on ollut monen muunkin kristityn reaktio. Ensin hämmästynyt, sitten huvittunut ja ilahtunut siitä, että jälleen jonkin aivan odottamattoman asian tässä maailmassa voidaan ajatella puhuvan Jumalan Sanan luotettavuuden puolesta.

Kirjoittaja on luonnontieteiden maisteri, pääaineenaan kemia. Hän on opettanut uskon ja tieteen suhteesta ja Raamatun maailmankuvasta seurakunnissa ja mediassa sekä ylläpitää aiheeseen liittyvää nettisivustoa
www.perusteet.tk.
Perusteet.tk