Ristin Voitto-lehden artikkelina 01.02.2012. Tekstimuodossa alla.



Rappeutuminen kumoaa kehitysopin
Jan Nummensalo

Kesällä 2011 arvostetussa Nature-lehdessä julkaistiin tutkimus, jossa todettiin vanhempien välittävän geneettisenä perintönä lapsilleen noin 60 mutaatiota eli DNA:han sisältyvää muutosta. Artikkeli on nostanut kristillisissä tiedepiireissä esiin professori J.C. Sanfordin vuonna 2005 lanseeraaman tieteellisen käsitteen ”geneettinen entropia” (geneettinen = perimä, entropia = epäjärjestyksen lisääntyminen).

Kehityksen sijaan vähittäinen taantuminen

Perinnöllisyystieteen tutkijana ansioitunut Sanford uskaltautui uransa loppuvaiheessa tarkastelemaan oman alansa vastausta ihmiskunnan tulevaisuuteen. Hän hämmästyi havaitessaan, että ihmisten perimään ilmestyvistä mutaatioista ylivoimaisesti suurin osa on haitallisia.

Kehittymisen sijaan ihmiskunnan perimä näyttää heikkenevän vuosisadasta ja -tuhannesta toiseen. Vastaavaan tulokseen oli jo aiemmin tullut muun muassa tohtori J.F. Crow, joka julkaisi 1997 arvion, että ihmiskunnan fitness eli elinkelpoisuus laskee 1–2 prosenttia sukupolvessa.

Sanfordin luoma käsite geneettinen entropia tarkoittaa, että vähitellen geneettinen rakennusohjeistomme DNA tuhoutuu käyttökelvottomaksi mutaatioiden vuoksi. Professorin mukaan tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi lisääntymiskyvyttömyys, keskenmenot ja perinnölliset sairaudet yleistyvät pikku hiljaa entisestään. Monet ovat sitä mieltä, että juuri näin on tapahtumassa. Suomessa maamme tunnetuimpiin evoluutiokriitikoihin lukeutuva lääkäri Pekka Reinikainen on arvioinut, että ihmiskunnan geneettisen informaation rappeutuminen käytännössä rajaa ihmiskunnan elinkelpoisuuden noin 10 000 vuoteen.

Evoluutioteorian kaksinkertainen ongelma

Sanford toi tutkimustuloksensa laajan yleisön tietoisuuteen kirjassaan Genetic Entropy & the Mystery of the Genome (geneettinen entropia ja perimän mysteeri). Kirjassaan tutkija kertoo hämmästyneensä kehitysopin totaaliseen kykenemättömyyteen vastata hankaliin kysymyksiin. Kehittymisen sijaan mutaatiot johtavat aivan päinvastaiseen suuntaan.

Biokemisti Michael Behe kirjoitti kirjaa arvioidessaan: ”Hän (Sanford) osoittaa, että sen lisäksi että darvinismilla ei ole vastauksia selittääkseen, miten informaatio on tullut perimään, sillä ei ole vastausta edes siihen, miten tuo informaatio voisi pysyä siellä.”

Sanford katsoo evoluutioteorian olevan tieteellisessä maailmankuvassa pyhä lehmä, johon ei saa koskea. Samalla hän näkee evoluutioteorian yhtenä kaikkein tuhoisimmista maailmankatsomuksellisista opeista. Jos Jumalaa ei olisi ja evoluutioteoria olisi totta, se tarkoittaisi, että me olemme vain kasa merkityksettömiä molekyylejä. Tällä on ollut katastrofaalinen vaikutus lukemattomien ihmisten käsitykseen elämästä ja yksilön arvosta.

Totuuden ja toivon jakamista

Nykyään Sanford pyrkii työskentelemään sekä oikean tieteellisen tiedon että evankeliumin levittämiseksi. Professori neuvoo ihmisiä laittamaan toivonsa Jeesukseen, jolla ainoana on mahdollisuus pelastaa ihminen ja koko luomakunta alennustilasta ikuiseen elämään ja kirkkauteen.

Paavalin Roomalaiskirjettä siteeraten: ”Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.” (Room. 8:19-21.)
Kirjoittaja on luonnontieteiden maisteri, pääaineenaan kemia. Hän on opettanut uskon ja tieteen suhteesta ja Raamatun maailmankuvasta seurakunnissa ja mediassa sekä ylläpitää aiheeseen liittyvää nettisivustoa
www.perusteet.tk.
Perusteet.tk